Nyt alkaa taas tulla Diana dokumentteja oikein roppakaupalla. Mä olin silloin vielä niin pieni, mä en muista Dianan kuolemasta paljo mitään. Sitten mäluin jotain kirjaa, jossa se mainittiin. Sen jälkeen mä kiinnostuin siitä, ja etsin kaiken mahdollisen informaation hänestä. Eniten koko jutussaa mä säälin Dianan poikia, ja sitä, kun se vihdoin vaikutti onnelliselta, niin kaikki oli ohi. Se muistuttaa, että julkiset ihmisetkään eivät elä ikuisesti, saati sitten tavalliset. Toinen esimerkki tälläiseen juttuun on Titanic. Ne ihmiset lähti laivamatkalla täynnä toiveita uudesta, paremmasta elämästä, ja yhtä äkkiä niillä ei ollutkaan enää mitään unelmia tai toiveita, ne kaikki oli kuolleet. Mä olen aivan pienestä asti ollu kiinnostuna Titanicista, ja olen edelleen. Jokin siinä vain kiehtoo mua. Ei sillä, että mä ihannoisin kaikkien niitten ihmisten kuolemaa. Ei, mä kunnioitan niitä.

Taas nuha, yskä, ja kohta varmaan kuume. Olisihan se pitänyt arvata, että nää taudit alkaa heti, kun pääse treenaman, ja sit on taas koko kausi pilalla. Niinhän siinä todennäköisesti käy.

Tällä hetkellä on ihana ilma, aurinko paistaa, ja on ihanan raikasta sateen jäljiltä. Pitäisi kohta varmaan lähteä ulos nauttimaan siitä. Ärsyttää asemani ystäväpiirissä. Olen se, jolle puretaan oma pahamieli kiukuttelemalla, ja suuttumalla ja samalla olen se, joka ei suutu koskaan, ja jolle nauretaan, ja jota haukutaan nörtiksi, ja opettajan lellikiksi. Äidinkielen aineissa saan 10-9+, ja näin ollen olen kuulema opettajan lellikki, kun muut saavat 8. Tekisi mieli sanoa, että tehkää enämmän työtä niitteen eteen, niin saatte parempia numeroita. Mutta enhän minä, joka en koskaan suutu, sano mitään. Olen vain hiljaa, ja vaihdan puheenaihetta. Ärsyttää oma saamattomuus. Lisäksi vielä se, että minä en osaa olla iloinen jos joku on suuttunut minulle. Se heijastuu heti käytökseeni. Pitää kai yrittää muuttua, se ei vain aina ole niin helppoa. Tästä tuli taas kauhea valitus virsi. Jos joku tämän jaksoi lukea, niin kiitän.

Hyvää juhannusta kaikille!

Euroviisut illalla. Vaika en ollut kovin kiinnostunut koko hommasta, on viisuhuuma tarttunut minuunkin. Pakko kai se on illalla katsoa. Suosikkini voittoon on meidän oma Hanna tai Serbian Maria. The Arkista en jaksa välittää. Eikä asiaan vaikuta yhtään se, että yhtye on Ruotsalainen:).

Ällöttävää olla taas kipeä. Neljäskerta Maaliskuusta laskien. Jos meneillään oleva lääkekuuri ei auta, punktio odottaa. Ja tuntuu, että ei auta. Että kiva.

Suomi saa todennäköisesti huomenna vastaansa Canadan, sillä se johtaa Ruotsia ennen 3 erää 4-1. Canada olisi minulle mieluisempi, en jaksa hikoilla koko iltaa Ruotsin onnen kantamoisten kanssa. Toivottavasti saadan tuplajuhlat: MM kulta ja euroviisu voitto. En kyllä jaksa uskoa tuohon euroviisu voittoon kovin paljon.

Oli siinä kirjastossa käynnissä jotain hyvääkin. Löysin mielenkiintoisen kirjan. Silmätysten. Vaikuttaa aika hyvältä ekojen sivujen kohdalla. Kirjoittaja on Bjorn Sortland. Ketoo tytöstä, joka kuulee, että sokeentuu ja haluaa ennen sitä matkustaa Italiaan, kun vielä pystyy näkemään.

Ficin toisen osan pitäisi olla kohta julkaisu kelpoinen. Betalla tällä hetkellä. Olen tyytyväisempi toiseen tähän osaan.

Telkkarista tulee lätkää. Eka erä menossa. Alkaa pikkuhiljaa kihota tuskan hiki sitä katsellessa. Pelkään pahoin, että me hävitään tänään. Ja reilusti. Ja sitten tulu se pelastus. Juuri kun olin valmis kääntämään kanavan, suomi meni johtoon. USA painoi, ja suomi teki maalin. Tekijä Tuomo Ruutu. Kun nyt päästiin lätkä aiheeseen, olen valmis ilmaisemaan toiveeni, että Ruotsi EI saa mennä finaaliin. Ei saa. Olen lapsellinen, mutta vihaan Ruotsia lätkän takia. Vihaan on ehkä liian kova sana. Ehkä inhoan olisi parempi. Lätkä tekee ihmisistä outoja.

Euroviisut Helsingissä. Ihan mielenkiintoista sinänsä nähdä, miten Suomi hoitaa järjestelyt. Muuta kiinnostavaa euroviisuissa ei sitten olekaan. Tämän vuoden taso on mielestäni aika surkea. En tiedä, jaksanko edes katsoa lauantao iltana koko finaalia. Luulen, että olen aika valmis nukkumaan, kun uin ensin illalla 6tuntia. Pitäisi valvoa about yhteen yöllä. Taitaa jäädä tekemättä. Mutta ei sitä koskaan tiedä...

 Mä olen ollut aika onnellinen viime aikoina. Ja kun mä sanon näin, niin mä pelkään, että jotain pahaa tapahtuu. Mä olen vain tälläinen ihminen, joka miettii kaikkea pahaa etukäteen. Onnellisuus on aika laaja käsite, joku saattaa tulla iloiseksi jo pienestä hymustä, ja jotkut tarvitsevat ison asian/tapahtuman. Mä ehkä kuulun tähän pienet asiat tekevät onnelliseksi ryhmään.