Nyt se sitten yltyi pahimmilleen, nimittäin DH:n odotus. Tuntuu siltä, ettei kohta enää kestä sitä epätietoisuutta, joka vallitsee loppuratkaisun osalta, ja haluaisi kirjan heti käsiinsä. Odotukset ovat korkealla kirjaa kohta, haluan että itken ja nauran sitä lukiessa, sekä että kaikki hahmot saavat "oikeanlaisen" lopun. Lisäksi luulen, että tulen pitämään viimeisestä luvusta, jossa valotetaan hahmojen tulevaisuutaa. Kirjan saan käsiini vasta 7tuntia muuta maailmaa myöhemmin, täkäläinen kirjakauppa aukeaa vasta 9. Katsotaan pääsenkö heti siihenkään sinne, riippuu lähteekö äiti viemään heti.

Tällä hetkellä on ihana ilma, aurinko paistaa, ja on ihanan raikasta sateen jäljiltä. Pitäisi kohta varmaan lähteä ulos nauttimaan siitä. Ärsyttää asemani ystäväpiirissä. Olen se, jolle puretaan oma pahamieli kiukuttelemalla, ja suuttumalla ja samalla olen se, joka ei suutu koskaan, ja jolle nauretaan, ja jota haukutaan nörtiksi, ja opettajan lellikiksi. Äidinkielen aineissa saan 10-9+, ja näin ollen olen kuulema opettajan lellikki, kun muut saavat 8. Tekisi mieli sanoa, että tehkää enämmän työtä niitteen eteen, niin saatte parempia numeroita. Mutta enhän minä, joka en koskaan suutu, sano mitään. Olen vain hiljaa, ja vaihdan puheenaihetta. Ärsyttää oma saamattomuus. Lisäksi vielä se, että minä en osaa olla iloinen jos joku on suuttunut minulle. Se heijastuu heti käytökseeni. Pitää kai yrittää muuttua, se ei vain aina ole niin helppoa. Tästä tuli taas kauhea valitus virsi. Jos joku tämän jaksoi lukea, niin kiitän.